tiistai 10. kesäkuuta 2008

4. luku: Koulunkäynnistä

Kun joulu ja uusivuosi olivat menneet ja jouluvieraat poissa, alkoi koulunkäynti taas Jenniellä, kaksosilla ja Johnilla. Betty puolestaan käytti aikansa suostuttelemalla isää lähettämään hänet johonkin sisäoppilaitokseen. Mutta vaikka Tom Stewart olikin nyt pehmeällä mielellä kaiken tapahtuneen jälkeen, ei hän ollut valmis suostumaan.

-Ei sellaisissa paikoissa opiskella, kunhan lauma tirskuvia tyttöjä kokoontuu yhteen pitämään hauskaa, hän sanoi. -Etkä sinä tarvitse ammattia, kyllä sinut joku aina elättää.

-Onhan Rosekin kotona, äiti lohdutti Bettyä, jonka mielestä isän mielipiteet olivat Yrjöjen ajalta. -Ymmärräthän, että isä pelkää sinun muuttuvan suffragetiksi, jos kuvittelet olevasi riippumaton.

-Ei minulla olekaan mitään sitä vastaan, että naisilla olisi äänioikeus, tyttö tuiskahti.

-Beatrice! äiti parahti järkyttyneenä.

”Toisinaan toivon, että äiti olisi vähän vähemmän kuuliainen aviovaimo”, uskoi Betty päiväkirjalleen helmikuun puolivälissä. ”Tai että edes Rosessa olisi enemmän ruutia. Mutta ei! Me kökötämme kiltisti kotona, kunnes ’otamme’ jonkun kosijamme ja ’pääsemme’ naimisiin.

Puhuin asiasta Floran kanssa käydessäni Koivutuvassa. Kuulimme eilen, että Flora ja Jamie saavat vauvan! Se on niin suloisen ihanaa, etten oikein tiedä miten päin olisin. Juoksutin eilen Floralle korillisen Elizan vanhoja nuttuja, ja sain hyvän syyn jäädä hetkeksi juomaan teetä ja purkamaan sydäntäni.

-Te olette niinsanottuja ’hyviä perheitä’, siksi et saa hankkia ammattia. Isäsi on sitä mieltä, että vain puutteenalaiset naiset käyvät työssä, Flora sanoi. -Mutta voisihan hän silti lähettää sinut johonkin sisäoppilaitokseen, niinhän lorditkin tekevät tyttärilleen. Voisit oppia monenlaista ja saisit uusia ystäviä.

-Isä sanoo, ettei sisäoppilaitoksissa opiskella, huoahdin.

-Tyhmyyksiä! Mikään ei estä ihmistä oppimasta. Katsohan, Flora viittasi kamarin pöytää, -tuolla Jamie istuu kaikki illat lukemassa työn jälkeen. Ja hän aikoo tosiaan valmistua lakimieheksi!

Olen ylpeä Jamiesta, mutta minua se ei paljonkaan auta.”

Helmikuun 20. päivänä 
”Eilen menin käymään Stewarteilla. Pyysin, että Geordie-setä puhuisi isän kanssa, ja hän tulikin illalla Kuusikukkulalle.

Tänä aamuna leikin juuri Minnie-kissani kanssa lankakerällä, kun Jenny tuli sanomaan, että isä tahtoo tavata minua. Arvasin, että saisin kuulla päätöksen.

-Tahtoisit ilmeisesti kovasti kouluun? isä kysäisi ensin. Nyökkäsin innokkaasti, ja hän jatkoi: -Edinburghissa on eräällä neiti Jamesonilla yksityinen oppikoulu keskiluokan tyttöjä varten. Jos hän ottaa sinut vastaan, lähdet sinne syksyllä. Opiskelet ensin vuoden, ja jos tosiaan olet ahkera, saat jatkaa. Olen kuullut paljon neiti Jamesonin koulusta ja luulen, että hän opettaa asioita, joista sinulle todella on hyötyä tulevaisuudessa.

-Voi kiitos, isä, kiitos! huudahdin ja lensin hänen kaulaansa. Sillä hetkellä olin valmis unohtamaan kaiken kauhean mitä ennen joulua tapahtui.

-Kas niin, kas niin, isä myhäili. -Olet lahjakas tyttö, sen huomasin, kun puhuit minulle järkeä Jamien suhteen…

Olen minäkin kuullut neiti Jamesonin koulusta. Edinburghin Naisopisto on hyvin ankara laitos, jossa ei suvaita mitään ’moraalittomuutta’ ja jossa tytöistä kasvatetaan kuuliaisia aviovaimoja. Isä kai tahtoo saada minut huomaamaan, ettei pensionaattielämä ole niin romanttista kuin muka luulen.

Minä olen kylläkin saanut romantiikasta tarpeekseni!”

Maaliskuun 3. päivänä 
”Bess Graham ja Amy Gordon olivat tänään meillä, ja koska kumpikin kertoo mielellään pieniä juoruja, kuulin paljon mielenkiintoisia asioita.

Anna Cameron on rakastunut Robiin, vaikka antaakin koko Longin ymmärtää muuta, mitä en ihmettele, sillä Rob heiluu edelleen Megin ympärillä. Amy ja Dougal ovat riidelleet mutta sopineet. Meg Murray on kuulemma loukkaantunut Robiin, koska tämä saattoi viime viikon hartauskokouksesta Catriona Bairdin.

-Sinun veljesi on melkoinen hurmuri, Amy sanoi pisteliäästi.

-Kaikista ei siihen olekaan, minä tiuskaisin vastaan, vaikka en itsekään aina hyväksy Robin käytöstä.”

Maaliskuun 10. päivänä 
”Äiti on alkanut suunnitella koulupukujani. Niistä tulee hyvin ’säädyllisiä’, ei mitään turhia rimpsuja ja retaleita. Hyvästi, suloinen tuuman levyinen brodyyri, jonka näin Fort Williamissa! Saan kaksi musliinileninkiä ja yhden taftipuvun juhliin sekä ’työpuvun’ siniharmaasta villasta. Äidin mielestä minulla pitää olla yksi puku, jonka saan sotkea niin musteiseksi kuin tahdon. Nykyään kylläkin kirjoitan paljon siistimmin, kiitos täytekynän!

Otan mukaan myös udunsinisen silkkipukuni, joka minulle teetettiin viime kesänä koulun päättäjäisiin, sanokoon neiti Jameson mitä tahtoo!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti