tiistai 8. heinäkuuta 2008

32. luku: Kesäpäivinä

Elokuun 5. päivänä
”Tämän päivän olen viettänyt hoitaen rakkoani ja lueskellen erästä hauskaa romaania. Kantapääni on ilkeän näköinen ja kovin kipeä, mutta makailu salin sohvalla tekee hyvää sekä sille että uniselle ololleni.

Rob ja Anna ovat Fort Williamissa ja Sarah soitti minulle Lontoosta. Hypin puhelimeen salin halki yhdellä jalalla, mutta Sarahin sydämellinen ääni korvasi kyllä vaivan. Heidät vihitään jouluna, ja hän tahtoo minut morsiusneidoksi. Miten hauskaa se on!

Luin läpi eilen kirjoittaman kertomuksen Sateenkaari. En voi uskoa, että se todella on lähtöisin omasta kynästäni olenko voinut todellakin luoda jotakin niin kaunista?

Rose tuli juuri tähän, hän on lähdössä Meg Murrayn luo. Meg soitti ja kertoi keksineensä jotakin hauskaa.”

Elokuun 7. päivänä
”Jalkani on taas kunnossa ja se on hyvä, sillä muuten en voisi osallista Naisyhdistyksen perustavaan kokoukseen.

Naisyhdistys oli näet Megin keksintö. Tai oikeammin idean toi Fort Williamista rouva Murray, ja Meg ehdotti, että me nuoremmat tytöt perustaisimme oman alajaostomme. Tänä iltana kokoonnumme Murraylle keskustelemaan asiasta. Äiti, Rose ja minä menemme, Flora tulee ja lähes kaikki muutkin Longin naiset. Isä tekee pilaa suffrageteista ja kyselee, eikö meille riitä sukkien kutominen Fort Williamin sairaalan hyväksi, mutta kyse onkin nyt vallan muusta.

Tarkoituksena on, kuten rouva Murray kertoi eilen meillä käydessään, järjestää illanviettoja ja muuta virkistysohjelmaa ja ennen kaikkea hankkia asiantuntijoita eri elämänaloilta luennoimaan asioista, jotka koskevat naisten elämää. Se kuulostaa hauskalta.

Rob hukkasi aamulla kihlasormukselta. Se oli pudonnut yöpöydältä vuodematolle ja Penny oli livahtanut hänen huoneeseensa ja leikkinyt sormuksella, kunnes se oli liukunut kirjoituspöydän alle. Rob raivosi ja heitteli esineitä tieltään, kunnes löysi sormuksen. Varjelkoon, siitäkään renkaasta ei taida olla muuta kuin harmia.

Ei, nyt minun on juostava. Äiti lähti kauppaan ja jätti takaportaiden pesun huolekseni, ja sitten parsin sukkani ja ompelen napin pukuun, jonka laitan kokoukseen illalla. Minun nappini ovat yleensä kaikkialla muualla paitsi puvuissani.”

Elokuun 11. päivänä
”Nyt se on tapahtunut. Nyt olen vihdoinkin 18-vuotias. Eikä se tunnu ollenkaan hullummalta!

Aamulla kampasin hiukseni ylös tosin Rose joutui auttamaan hiukan, mutta luulen, että opin äkkiä nutturanteon jalon taidon. Minut nähdessään äiti räpytteli silmiään, isä oli tukehtua aamuteehensä, ja Effie sanoi haikeasti:

-Varjelkoon, joko tuokin lapsi on aikuinen!

Aamiaisen jälkeen sain syntymäpäiväpöytäni. Sain paksun nipun kirjoituspaperia, samettinauhan kaulaan laitettavaksi, rintaneulan, pitsipuseron, oikeaa nahkaa olevan salkun — se oli Robilta ja Annalta ’opettajaneidille’ — ja kaksi kirjaa sekä lahjakortin. Jokamiehen Lukemisto tulee minulle kerran kuukaudessa vuoden ajan. En ymmärrä, missä välissä Jamie ja Flora ehtivät tehdä tilauksen Duncanilta, minä en huomannut mitään!

Serkut tulevat illalla, ja aiomme pyörähdellä vähän Alexin gramofonin tahdissa. Rosielta tuli muuten paketti, jossa oli suloinen pitsiliina, tyhjä päiväkirja ja sydämellinen kirje. Alan nyt kirjoittaa vastausta ja koetan sitten pitsipuseroani, sillä Jamie, Flora ja Meggie sekä Cameronit tulevat teelle. Charlie Moore on seuraamassa jotakin mielenkiintoista leikkausta Glasgow’ssa, ja Rose on onneton.”

Elokuun 13. päivänä
”Naisyhdistyksen tyttöosastolla oli tänään ensimmäinen virallinen kokouksensa Grahameilla. Anna ehdotti minua puheenjohtajaksi, mutta kieltäydyin. Minähän lähden syksyllä pois, eikä ole mieltä valita ihmistä virkaan puoleksi kuukaudeksi.

Puheenjohtajaksi tuli lopulta Meg Murray, ja päätimme pitää myyjäiset tämän kuun 25. päivänä. Aion leipoa kakun, ehkä parikin, sillä niitä osaan tehdä joskus äiti sanoo, että Luoja teki viisaasti kun ei antanut minun syntyä oloihin, joissa minun olisi ansaittava elantoni kotiapulaisena, sillä tavalliset arkiset kotityöt eivät kiinnosta minua. Se on totta ja häpeän sitä, mutta siirrän aina ’uuden elämän’ aloittamista ja annan nytkin Rosen tehdä sohvatyynyt ja kurkkusäilykkeet, häneltä se onnistuu.

Rob nauraa meille ja sanoo meidän suunnittelevan innolla ’rahanpyydystä’ ennen kuin edes tiedämme, mihin tarvitsemme maallista mammonaa, eikä ota meitä todesta kun selitämme, että onhan Naisyhdistyksellä oltava varoja toimintaa varten.

Ylihuomenna Meggie täyttää vuoden. Menemme kaikki Koivutupaan juhlistamaan päivää. Rose ja minä aiomme mennä huomenna Fort Williamiin ja ostaa hänelle sominta ja herttaisinta jotakin mitä voimme kaupasta löytää.

Nyt Effie kutsuu minua, kai herneitä silpomaan. Annie väitti äskettäin, että voisi muuttaa kaupunkiin vain säästyäkseen herneiden silpomiselta, mutta se olisi sentään liioittelua.”

Elokuun 15. päivänä
”Meggie on 1-vuotiaaksi melko turhamainen hän piti koko syntymäpäiväkutsujensa ajan päässään äidin ompelemaa pitsimyssyä eikä suinkaan rouva Davidsonin ompelemaa järkevää palttinapäähinettä. Sitä paitsi hän päätti, että päivänsankarin kuului olla kaiken keskipiste, ja alkoi huutaa, jos ei saanut mielestään tarpeeksi huomiota. Flora sanoi pelkäävänsä, että tyttö on menossa pilalle, mutta sitä minä en sentään usko.

Eilen Rose ja minä ehdimme juuri ja juuri Fort Williamista hartauskokoukseen. Ken Knox saattoi minut sieltä kotiin, ja istuimme vielä hetken kuistin portailla puhelemassa. Hän oli oikein mukava, kunnes yritti suudella minua! Pidin hänelle hyvänlaatuisen saarnan, joka ei juuri jäänyt jälkeen pastori MacPhersonin viimesunnuntaisesta.

-Rupea pyhäkoulunopettajaksi, tiuskaisi Ken minulle. -Pahempaakin tehdään kuin suudellaan!

-Tapanani ei ole suudella nuoria miehiä hartauskokouksen jälkeen, sanoin ja nousin.

-Sinä olet lapsellinen, sanoi Ken ja lähti.

Rose nauroi makeasti kuullessaan asiasta.

-Knoxit luulevat liikoja itsestään joka asiassa, hän sanoi.

Jos minusta joskus tulee kuuluisa ja julkaisen päiväkirjani, täytyykö minun muuttaa ihmisten nimet?”

Elokuun 16. päivänä
”Rose, Anna, Catriona Baird ja minä ompelimme tänään Bairdin kaupan takahuoneessa suurta tilkkutäkkiä, josta on määrä tulla arpajaisvoitto myyjäisiin. Lisäksi Catriona antoi minulle pahvia ja suloista kermanväristä paperia ommellakseni kokoon muutamia kirjasia, joihin kirjoitan runojani ja Rose maalaa kuvia. Tämä tuntuu hirveän itserakkaalta, mutta kaikki tytöt tahtoivat sitä, paitsi ehkä Myra Knox, joka vilkaisi minua vinosti hymyillen ja sanoi:

-Onhan se mukavaa julkisuutta tulevalle kuuluisuudellemme.

D. Flemingiltä tuli kirje. Se on hyvin duncanmainen ja veikeä, hän kysyy kilpailukirjoituksestani ja kertoilee Edinburghin kuulumisia Chrissy ei kuulemma ehdi kirjoittaa, koska ’juoksee aamusta iltaan sen Smollettin kaverin kanssa’. Minä pidän Duncanin käsialasta, se on yhtä reipas kuin hän itse.

On niin kaunis ilta, että tunnen oloni melkein surulliseksi. Aurinko siivilöityy kultaisiksi lammikoiksi nurmikolle, puutarhan nurkat ovat hämäriä ja viileitä, ja alhaalta kuuluu pikkutyttöjen mekastus. Tällaisina iltoina tunnen aina outoa kaipuuta, kaipuuta johonkin tulevaan, omaan elämään — ja kuitenkin toivon olevani yhä 10-vuotias lettipää.

Bess Graham on tulossa vielä tänään meille ja minun pitäisi tehdä jotakin runokirjoilleni, sillä varmasti hän kysyy niitä. On vain niin surkeata myydä noita sydämensalaisuuksia — rouva Brown ostaa yhden, siitä olen melko varma, ja lukee läpi kaikki runokirjansa (niitä ei tosin mahda olla monta) saadakseen selville, ketä olen kopioinut. Vaikka toisaalta — onhan imartelevaa, jos runoni ovat kyllin hyviä ollakseen kopioita Burnsilta tai Miltonilta!

Enää neljätoista päivää, ja matkustan takaisin Edinburghiin. Tänä kesänä on tapahtunut niin paljon, että tuntuu kuin aika olisi mennyt hirveän nopeasti. Mutta en sure — pidän Edinburghista.”

Elokuun 19. päivänä
”Pastori MacPherson oli meillä teellä. Hän on poikamies ja pistäytyy Kuusikukkulalla silloin tällöin Rosea katsomassa, väittää Effie. Oikeastaan säälin pastoria; hän on vasta kolmenkymmenen, eikä hänellä ole elämässään muuta kuin työnsä ja kirjansa. Ne ovat kumpikin hyviä kumppaneita, mutta eivät yksin riitä.

Tänään äiti oli joka tapauksessa Clarkella ja Rosella kurkku kipeänä, joten minä emännöin. Enkä hullummin, luulen; tarjosin tarpeeksi monta kuppia teetä, keskustelin kirkon asioista ja pahoittelin sitä, etten ole ottanut pyhäkoululuokkaa haltuuni.

-Ehkä ensi kesänä, neiti Stewart, pastori ehdotti, ja toivoin kohteliaasti sen olevan mahdollista.

Pastori puristi kättäni pitkään hyvästellessään, ja hän kasvoillaan oli miettiväinen ilme.

-Olette viehättävä, neiti, hän sanoi lopulta ujosti ja lähti.

Kerroin asiasta äidille ohimennen kun hän tuli kotiin, mutta hän tarttuikin äkkiä käteeni ja sanoi vakavasti:

-Betty, älä vain leiki hänen kanssaan!

-Leiki? parahdin. -En ole tehnyt yhtään mitään — voi, ethän sinä luule, että hän — ei kai hän kuvittele…

-En tiedä, kultaseni. Äiti huokasi. -Kai muistat, että hän saarnasi korinttolaiskirjeen kolmannestatoista luvusta viime sunnuntaina?

Muistin kyllä. Saarnateksti oli tuonut mieleeni kesäkuun päivän ja lady Florence Mailfordin.

-Rouva Cameron epäilee, että hän on viimeinkin rakastunut, äiti jatkoi. -Joten — ole varovainen, Bet, ellet välitä hänestä.

-Huomaan, että rouva Cameronilta puuttuu puheenaiheita, ilmoitin kuivasti. -Jos olen pastorin mielestä viehättävä, ei se merkitse mitään. Hän sanoo pyhäkoululuokkaakin viehättäväksi.

Äiti nauroi helmeilevää nauruaan, johon isä väittää aikoinaan juuri rakastuneensa.

-Oikein, Bet. Älä anna tyhmien juorujen panna päätäsi pyörälle. Ja nyt voimmekin mennä poimimaan viinimarjoja.

Me menimme. Mutta Rose on varma siitä, että pastorin äänensävystä kuulsi selvästi ’hellä ja uskollinen’ rakkaus — ikään kuin hän olisi voinut kuulla tuon äänensävyn yläkertaan! Enkä minä oikein tiedä mitä ajatella.

Mutta on ilkeää, jos rouva Cameron on oikeassa. Napier MacPherson on kyllä miellyttävä ja hauskannäköinen, mutta hieman mielikuvitukseton. Eikä minusta ole papinrouvaksi, olen siihen liian turhamainen. Rosie soitti Aberdeenista ja kysyi, montako sydäntä olen tänä kesänä murskannut. Noin kaksi tusinaa, vastasin.

Toivon hartaasti, etteivät rouva Brown tai Cameron olleet linjalla!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti